Koska tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla jännittävä, vastaan kysymykseen heti: emme mihinkään. Tarkoitan, että emme mihinkään ajateltaessa ihmiskuntaa kollektiivina. Totta kai siitä on meille paljonkin hyötyä yksityishenkilöinä sekä suurenpina tai pienempinä eturyhminä. Tällaisiksi ryhmiksi voi laskea hyvinkin monenlaisia kombinaatioita, perheestä ja suvusta Euroopana keskiluokkaan. Yksilöinä ja ei koko ihmiskuntaa käsittelevinä ryhminä me tarvitsemme omaisuutta omien nautinnonhalujemme, mahdollisuuksiemme, pätemisemme ja jopa turvallisuutemme takaamiseen. 


Uutisaiheet voivat olla mielenkiintoisia ja journalismi voi olla - niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulosta - älyä ravitsevaa, jopa viisasta. Tämän kirjoituksen ajatus lähti liikkeelle kahdesta netistä lukemastani lehtijutusta. Ensimmäinen oli tieteellinen artikkeli siitä, että maailman sadan rikkaimman ihmisen varoilla voitaisiin köyhyysongelma hoitaa neljään kertaan pois päiväjärjestyksestä. Tämän seurauksena ajatusketjuni johti siihen lopputulokseen, että maailmanparantajan näkökulmasta ikuisilta ja mahdottomilta tuntuvat ongelmat voitaisiin ratkaista yksinkertaisin konstein. Sellaiset kuin Afrikan köyhyys ja nälänhätä. Niitä on toki muuallakin, Suomessakin on leipäjonoja ja vaikka Kiinassa puute pakoittaa ihmiset orjatyöhön oloissa, jotka olisivat saaneet muinaisen Kreikan orjan puhkeamaan itkuun.


Toinen artikkeli käsitteli sitä, että oleskella voi myös kabineteissa. Sauli Niinistö, tuo valtakuntamme unilukkari, ykkösajattelija ja -oleskelija, lanseerasi ilmeisesti uuden vuoden puheessaan käsitteen "oleiluyhteiskunta". En ole perehtynyt puheeseen, koska vähine jaksamisineni haluan etupäässä perehtyä kiinnostaviin aiheisiin. Kuulemma presidentti toivotti myös Jumalan siunausta. Sillä on tietysti merkitystä, mutta onko sillä enemmän merkitystä kuin esimerkiksi minun toivotuksillani? Tarkoitan noin niin kuin Jumalan kannalta, ihmisistä useampi toki kiinnostaa Saulin sanomiset. Mutta palataan maan pinnalle. 


Kirjoittaja pohdiskeli sitä, että jos muinaisessa heimoyhteisössö olisi jotkut - senaikaiset Nallet ja Kataiset - ruvenneet vaatimaan suurempaa osaa mammutinlihoista kuin muut heimolaiset, olisi heille ilkuttu ja sitten ajettu pois. Tämä johti sitten ajatteluni siihen, että sen kalitainen teko olisi varmaan ollut ulkopuolella metsästysheimossa elävien ajattelupiirin. Ei olisi tullut mieleenkään, että joku olisi alkanut haalia jotain tarvikkeita pitäen ne itsellään. Käytännön kannaltahan se olisi järjetöntä, koska on jokaiselle hyödyllistä, että jokainen pääsee käyttämään metsästystarvikkeita ja työkaluja. Eikä tuolloin toki ollut niin paljon kiinteää omaisuuttakaan. Mutta se olisi luulakseni ollut myös jotain  yksinkertaisesti sellaista, mitä ei kukaan juolahtaisi edes ajattelemaan. 


Jossain vaiheessa sitten paha pääsi ihmiskuntaan. Syntyi omaisuus. En väitä, että aivan kaikki inhimillinen pahuus johtuisi yksityisomaisuudesta. Kyllä se kuitenkin on syynä taisteluihin, kilpailuun ja eriarvoisuuteen. Koko kulttuurimme on täysin kilpailun ja omaisuuden kyllästämä. Harvoin tulee edes ajatelleeksi mahdollisuutta, että asiat vosisvat olla toisin. Joku sanoo, että evoluutio on kilpailua ja siten kilpailu on luonnon laki. Me kuitenkin joskus kilpailimme olemassaolotaistelussa yhdessä olosuhteita vastaan. Sitten rupesimme kilpailemaan toisiamme vastaan.


Joku sanoo, että ihmisheimot ovat aina taistelleet toisiaan vastaan. Tästä  ei tieääkseni ole kovin kaukaiselta esihistorialliselta ajalta arkeologisia todisteita. Itseasiassa geenitutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ihmiskunta on (evolutiivisessa)lähimenneisyydessään ollut pieni ryhmä, koska kaikkien maailman ihmisten geeniperimät ovat niin lähellä toisiaan. Siten ihmisen ollessa kyseessä on tieteellisesti väärin puhua esim. roduista. Ilmiesesti siis olemme joskus olleet pieni ryhmä. Todennäköisesti yksi heimo (tai jos haluaa mielummin käyttää sanaa lauma). Biologiasta voi ottaa muitakin vastaesimerkkejä. Monet isot apinalajit taistelevat laumassa vallasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama laji kuin Homo Sapiens, joten täysin vuorenvarmoja yhtäläisyyksiä ei voi kyllä vetää. Se jos jollain apinalajeilla on laumassa alfauros, joka parittelee useiden naaraiden kanssa, ei vedenpitävästi tarkoita sitä, että näin olisi joskus ollut myös meidän lajimme kohdalla. Ihmistä on hyvin vaikea ajatella puhtaasti biologisena lajina. Meillä on esimerkiksi ollut (kielitutkijoiden mukaan) modernin kaltainen kieli niin kauan kuinka pitkälle lajiamme voidaan omana lajinaan jäljittää, eli noin 50000 tuhannen vuoden päähän. Uskallan väittää, että joskus meillä ei ollut omaisuutta ja silloin emme taistelleet keskenämme. Edelliseen minulla ei ole vedenpitäviö todisteita. Sitäkin varmemmin uskon, että yksi mahdollisista tulevaisuuksistamme olisi ilman omaisuutta, kilpailua ja taistelua.


Hyvätekeväisyys ei ole ratkaisu. Sillä voi pelastaa joitakuita (mikä on ehkä suurinta mitä yksityishenkilö voi tehdä) ja kenties tuuditella omatuntoaan, mutta ratkaisujen täytyy olla totaalisempia. Jeesus sanoi, että "köyhät teillä ovat aina keskuudessanne". Ja niin meillä onkin, niin kauan kuin itsellämme on rahaa ja omaisuutta. Yhteisiä asioita on paras pohtia itsensä kautta. Minä tarvitsen yksityiomaisuutta siihen, että minulla on minun taloni(eikä sinne pääse edes vieraaksi muut kuin pyhiin valittuihin kuuluvat), minun autoni,  minun tietokoneeni millä pelata, minun kirjani (joita saa rukoilla lainaan polvillaan ja silloinkin kirjoitan niihin nimeni). Vaimoa en uskalla mainita, mutta toivottavasti minulla on joskus lapsi tai lapsia. Ne ovat minun, eikä niitä kuka tahansa saa tulla kasvattamaan eli syöttämään heille kieroutuneita käsityksiään elämästä ja maailmasta. Ajatus siitä, että joku koditon (afrikkalaisesta puhumattakaan) tulisi kotiini pelaamaan tietokoneellani ja leikkimään lasteni kanssa tuntuu kammottavalta. Tunnen itseäni ja luullakseni myös ihmisluontoa sen verran hyvin, että epäilen sitä että kukaan juurikaan luopuisi vapaaehtoisesti mistään olennaisemmasta. Elleväti sitten kaikki luovu kaikesta.


Minua on joskus haukuttu (vaikka itse tällaiset otankin kohteliaisuutena) haihattelijaksi ja ajatuksiani poliittis-taloudellisesti epäkäytännöllisiksi. Mielestäni ihmisen pitää olla haihattelija. Henkilö, joka ei harrasta poliittista ja elämänkatsomuksellista pohdiskelua, jättää täyttämättä kaikkein tärkeimmän velvollisuutensa ihmisenä, kansalaisena, lähimmäisenä, vanhempana tai lapsena. Tämä pitäisi paukuttaa jokaisen kasvavan lapsen päähän. Että se on velvollisuus! Ei mikään joutilaiden "intellektuellien" tai polittisesti orientoituneiden ihmisten harrasrus. Vastustan verisesti kaikkia pakkoja, mutta ajatteluvelvollisuudella voitaisiin kyllä korvata oppivelvollisuus. Käytännön ratkaisuja ei voi, enkä edes halua, tässä yhteydessä lähteä listaamaan. En tiedä, miten maailma ja yhteiskunta saataisiin tuosta noin vain keikautettua kollektivismiin ja yhteisöllisyyteen, mutta ehkä kapitalismin eli yksityisomistuksen irvokkaimpiin epäkohtiin olisi mahdollista puuttua? Siihen että kolminumeroinen luku yksilöitä istuu rahojensa päällä rajojen, ameijoiden, poliisin ja tiedutelupalvelujen suojaamana, kun joka ainokainen päivä tuhansia ihmisiä kuolee köyhyyteen pöyristyttävissä oloissa. Suurista kärsimyksistä puhumattakaan.